Kuvia

utelias poni:) tässä on siis ikkuna välissä

epäonnea

Ei lähtenyt viikko käyntiin ihan parhaimmalla tavalla, kun eilen hakiessani Pepin tarhasta huomasin, että haava oli auennut uudelleen aika pahasti. Peppi on ollut nyt ravatessa epäpuhdas perjantaista tähän päivään, joten tämä viikko jatketaan vaan ihan kävelytyslinjalla ja haavanhoidolla. Toivottavasti saataisiin jalka pian kuntoon.

Yksi positiivinen asia sentään, saatiin ratkaistua Pepin satulaongelma ainakin vähäksi aikaa. Satula kun kippaa aika paljon eteenpäin vaikka siinä oli geelikin, niin kaivettiin romaani esiin ja leikattiin vanhasta patjasta siihen täytepalat, jotka korottaa satulaa edestä. Jospa tällä systeemillä mentäisiin taas vähän aikaa eteenpäin:)

maastolenkillä viime sunnuntaina

Hevosenomistajan arkea

Mikä olisikaan parempaa tekemistä perjantai-iltana kuin olla tallilla hoitamassa haavaa hevosen jalasta?
Olin eilen kaverini 18-vuotis syntymäpäivillä, kunnes sain puhelun tallin omistajalta ja kysyttiin pääsisinkö mahdollisimman pian tallille, kun Pepin oikea etujalka on auki ja siitä vuotaa reilusti verta.
Siispä kesken synttäreiden oli lähdettävä tallille, mutta onneksi jalka saatiin kuntoon eikä sitä tarvinnut tikata. Pidetään nyt betadinehaudetta siinä pari päivää ihan koko ajan. Tänään käyn Peppiä liikuttamassa, toivotaan ettei se onnu. Ei ainakaan aamulla ollut ontunut.

Tämän päivän kisat peruuntui sen herpesviruksen takia, hyvä niin. Kisoja kyllä tulee vielä :)

jalka ennen puhdistamista

verta oli takajaloissa ja mahassakin

haava puhdistuksen jälkeen

takapakkia

Kahden vähän huonommin menneen valmennuksen perusteella ei ehkä voi sanoa että ollaan menty takapakkia, mutta siltä nyt tuntuu. Viime viikolla kieltoja tuli varmaan 20, kun en yksinkertaisesti osannut ratsastaa. En nähnyt paikkoja, lähdin aina ennen ponia hyppyyn, en osannut ratsastaa teitä kunnolla ja muuta mukavaa.
Eilen verkkahypyt sujui tosi hyvin, lukuunottamatta etten nähnyt puomille paikkoja välillä yhtään. Tultiinkin sitten tuota verkkaokseria vähän isompana, varmaan isoin okseri mitä ollaan hypätty, eikä poni epäröinyt yhtään niin kuin se joskus tekee isommilla esteillä:)
Sittenpä tuli radan vuoro. Toiselle esteelle kielto x2, sitten pari kertaa stoppi neloselle. En enää jatkanut rataa loppuun, vaan pyysin mun valmentajaa käymään Pepin selässä ja kokeilemassa, onko vika nyt ponissa vai minussa, koska se ei tuntunut normaalilta. Sieltä satulan päältähän se vika sitten tyypillisesti löytyi.. Olen itse niin vino vasemmalle ja kun poni on istunnasta niin tarkka, niin se kostaa sitä kieltelemällä. Oli se oikeastikkin kuulema vähän kiinni vasemmalta, sitä en siis kuvitellut:D
Valmentajan ratsastuksen ja hyppyjen jälkeen kiipesin vielä itse selkään ja menin radan matalammalla korkeudella, joka sujuikin sitten taas ihan hyvin. Sain hyviä neuvoja sen ratsastettavuuteen, ja kun pidin vaan jalat kiinni koko ajan, ponin vähän lyhyempänä ja ajattelin että ratsastan sitä "ylämäkeen", niin jopas alkoi tuntua hyppääminen helpommalta.
Sovittiin, että keskitytään nyt vähän aikaa kunnolla ihan perusasioihin ja sileällä työskentelyyn, että saadaan mun pahimmat virheet korjattua. Tarkoitus olisi kuitenkin päästä 21.4 aluehallimestaruuksiin, saa nähdä miten käy.

Seuraavan kerran pääsen valmentajan silmän alle jo perjantaina, katsotaan vähän mun istuntaa ja harjoittelen lauantain koulukisoja varten:)

en tajua miten saan mun jalan tuolla tavalla?! ja vaan mun oikea jalka menee hypyssä noin..

HA-71 alue-este 17.3

Nyt on kotiuduttu ja levätty eilisten kisojen jäljiltä. Kisoihin lähdettiin aamukahdeksalta ja kisoista kotiinpäin päästiin lähtemään vasta viiden jälkeen, joten päivä oli pitkä, mutta mukava:)

ponin puunausta lauantai-iltana

kyydin odottelua..

Kisapaikalle saavuttiin vasta puoli 10 ja verkka alkoi jo kymmeneltä. Nopeasti kävin ilmoittautumassa ja opettelemassa radan ja siitä juoksulla ponin selkään, jonka äiti ja Annaroosa olivatkin jo laittaneet valmiiksi:) 80 cm rata oli helppo muistaa kun se oli arvostelulla A.2.0 ja siinä oli vain 8 estettä.

Verkassa Peppi ei kerennyt oikein lämmetä kunnolla, eikä verkkaesteille tullut kovin hyviä hyppyjä. Itsekään en ollut parhaimmillani enkä nähnyt paikkoja hyvin.. Radalle lähdettiin sitten vähän epävarmalla fiiliksellä, mutta heti lähtömerkin kuultua Peppi tajusi mistä oli kyse ja se tuntui jo paljon paremmalta.
Toiselle esteelle, eli muurille otin tarkoituksella vähän isomman tien että varmasti kerkeän suoristamaan ennen estettä, koska viime kisoissa tälle samalle muurilla (joka oli ihan samassa paikassakin) tuli kielto ja tippuminen. Kun päästiin muurin yli, pystyin huokaisemaan helpotuksesta ja loppurata sujuikin sitten hyvin, paitsi linja, johon en osannut katsoa askelia..
Tällä suorituksella sijoituttiinkin seitsämännelle sijalle, ja oltiin viimeisiä jotka ruusukkeen sai:)

Palkintojenjaon jälkeen päästiinkin suoraan taas ysikympin verkkaan. Verkka meni jo vähän paremmin kun edellinen, muttei vieläkään ollut niin hyvä kun olisi voinut olla. Radalle lähdettiin kuitenkin hyvillä fiiliksillä.

Ensimmäinen este hyvin, toiselle hävisi askeleet ja kiipeämällä yli. Viidennelle esteelle asti meni hyvin, kunnes koitti sarja.. Toin sen tarkoituksella sarjalle vähän pidemmällä tiellä että kerkeän suoristaa hyvin, mutta en todella tiedä mitä siellä sarjan ensimmäisellä tapahtui.. Mun tasapaino heitti vasemmalle, mutta miksi? Tietysti Peppi sitten kuuliaisesti totteli ratsastajan apuja ja meni sieltä vasemmalta ohi. Uusi lähestyminen ja loppurata sujuikin sitten taas ihan ok. Harmitti tuo oma moka, mutta minkäs teet, aina ei voi onnistua;)

 Radan jälkeen käveltiin hetki ja laitettiin poni rekkaan, jossa saikin syödä heiniä loppukisojen ajan ennenkuin lähdettiin ajamaan kotia kohti. Kotona vielä ravailin ilman satulaa kentällä pari kierrosta eteenalas, kun oli niin kauan joutunut seisomaan paikoillaan ettei olisi seuraavana päivänä sitten ihan jumissa.

©Laura Malava

©Laura Malava

©Laura Malava

©Laura Malava

Valmennusta

Enpä ole pitkään aikaan kirjoitellut Pepin kuulumisia tänne. Pari viikkoa ollaan menty aika rennosti, kerran viikossa on ollut estevalmennus ja muuten ollaan menty koulua ja humputeltu ilman satulaa ja peppi on toiminut aika kivasti.

Tasan vuosi sitten otettu kuva, oltiin just ostettu puolet pepistä:)

Eilen oli siis taas estevalmennus, ja viimeinen valmennus ennen kisoja. Verkattiin ensin ravi- ja laukkapuomeilla ja se jälkeen ristikolla kääntämistehtävää. Verkkahypyt onnistui tosi hyvin, paikat osui joka kerran eikä vauhti kiihtynyt missään vaiheessa. Kunhan itse vaan muistan olla paineistamatta ponia ja ratsastaa vaan rennosti kohti estettä, Peppikin pysyy rentona.Verkkaokserille tuli yksi kielto kun jäin ennen estettä empimään ja säätämään jotain, mutta sen jälkeen hyppäsi hyvin.

Rata sujui todella hyvin, sama tempo säilyi koko ajan ja peppi kuunteli paljon paremmin. Radan jälkeen harjoiteltiin vielä uusinnan teiden ratsastamista, joka olikin melko haastavaa. Suurimmaksi osaksi sujui ihan hyvin, mutta ahtaista paikoista oli vähän vaikea välillä saada poni kääntymään jolloin rytmi katosi ja seuraavalle esteelle saattoi tulla ihan kamala hyppy. Lopussa Peppi alkoijo vähän väsymään ja otti puomin herkästi alas, mutta hienosti se aina korjasi seuraavalla kerralla.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tuntiin ja Peppiin, se yrittää aina kaikkensa ja pelastaa minunkin virheitä:) Päähän jäi valmentajan ihana kommentti tunnin lopuksi: "Voit olla tyytyväinen, poni hyppäsi hyvin ja ratsastit hyvin, luota vaan poniin niin kisoissa menee varmasti hyvin"
 Nyt voin hyvillä mielin suunnata sunnuntaina Kuvansiin alue-estekisoihin hyppäämään 80&90cm!

Lainaheppa Lupu taas mukana kuvioissa

Lupu oli minulla liikutettavana joulukuussa reilu kaksi viikkoa, ja nyt sain herran taas hoidettavaksi ja liikutettavaksi pariksi viikoks, omistajan sairasloman ajaksi. Lupu asustaa samalla tallilla kuin Peppi, ja ne ovatkin Pepin kanssa hyviä kavereita:)

Olin mennyt Lupulla viimeksi pari kuukautta sitten ja kun lauantaina hyppäsin pitkästä aikaa sen selkään, oli suu loksahtaa auki siitä kehityksestä mitä siinä on tapahtunut. Niinkin pienillä asioilla kuin hieronnalla, kuolainten vaihdolla ja satulan toppauksella voi näköjään saada ihmeitä aikaan. Lupu kulki paljon ryhdikkäämpänä, se kuunteli jalkaa ja liikkui omalla moottorilla. 

Eilen ja tänään ratsastin kentällä kevyesti, paljon ympyröitä ja kaarevia teitä. Huomenna olis tarkoitus kokeilla sitten puomeja, katsotaan miten meidän yhteistyö lähtee taas käyntiin..:)

Lupun kanssa joulukuussa

Lupun kanssa maaliskuussa