Mystiset patit

Lauantaina oli tallin koulukilpailut, johon en osallistunutkaan Pepillä, vaan lainahevosella Villikutsulla eli Viljolla. Pepillä meni äitini sekä toisen omistajan lapsi Elli. Elli voitti kisat Pepin kanssa, ja äitini sijoittui kolmanneksi.
 Menin KN. Specialin, ja no, se nyt meni vähän miten meni.. Prosenteiksi saatiin 54,800, oikeissa kisoissa ei varmaan oltaisi saatu edes hyväksyttyä tulosta. Viljolla olin mennyt ainoastaan kerran aikaisemmin, eikä se ole muutenkaan oikein minun makuuni:D Hieno hevonen, jos osaisi ratsastaa.
Parin viikon päästä olisi vielä tallin omat estekisat, jossa menen Viljolla puomiluokan.

Kisojen jälkeisenä päivänä, eli sunnuntaina, Pepille oli ilmestynyt molemmin puolin kaulaa isoja ja märkiviä patteja. Peppi ei antanut koskea niihin ollenkaan, eli ilmeisesti on melkoisen kipeitä. Se kuitenkin söi ja joi ihan normaalisti, joten ajateltiin sen olla yön yli ja soittaa aamulla eläinlääkärille.
Saatin kuin saatiinkin eläinlääkäri käymään eilen tallilla, mutta ei hänkään pystynyt sanomaan mitä ne oli tai mistä ne olisi voinut tulla. Kaikista järkevin selitys olisi allerginen reaktio, mutta ei olla muutettu ruokinnassa ym. mitään, ainut muutos on, että ruettiin viikko sitten syöttämään Pepille MSM:ää.
Eläinlääkäri määräsi Pepille tulehduskipulääkettä, toivottavasti patit laskisivat nopeasti.. Mitään liikutusrajoitteita ei kuitenkaan saatu, tietysti ponin mukaan mennään. Kävinkin eilen eläinlääkärin käynnin jälkeen juoksuttamassa sitä vähän maneesissa, ja peppi vaikuitti oikein tyytyväiseltä:)

Kesä<3

Lomailua Alanyan lämmössä ja kuulumisia hevospuolelta

Moikka pitkästä aikaa.
Palasin torstai-iltana takaisin tänne ihanaan kotisuomeen, ja viikko Turkin Alanyassa meni aaivan liian nopeasti. Lähdettiin Turkkiin kahdestaan samanikäisen kaverini kanssa, joten matka oli tavallistakin jännittävämpi, mutta hyvin selviydyttiin! Lämmintä oli suunnilleen 30 astetta ja aurinko paistoi joka päivä kirkkaalta taivaalta. Loma menikin aurinkoa ottaessa, retkeillessä ja synttäreitä juhlistaessa.

Hyppäsin ensimmäistä kertaa 6 metristä mereen ja kyllä pelotti!

Perjantaina kävin heti moikkaamassa ja ratsastamassa Pepin. Se oli niin hellyyttävä tullessaan vastaan kun kutsuin sitä tarhan portilla, en edes tajunnut miten kova ikävä kerkesi kahdessa viikossa tulla. Pepin karva oli vaihtunut enemmän talvisempaan kuntoon, ja näytti muutenkin jotenkin.. söpömmältä kuin ennen:D
Ratsastaessa se oli myös tosi hyvä. Heti alkuun se oli aika hyvin kuulolla ja avuilla, ja jotenkin tosi helppo ratsastaa. Annoin Pepin laukata vähän vapaammin ja kovempaa mitä yleensä, ja siitäkös se riemu vasta irtosi, eikä poni meinannut enää millään malttaa kuunnella minua ja tehdä töitä sen jälkeen. En jaksanut kauaa sen kanssa tapella, vaan lopetin kun tuli hyvä pätkä alle ja niin että molemmille jäi hyvä mieli.

Tänään hyppäsin Pepillä. Laitettiin yksi verkkaeste pitkälle sivulle ja toiselle pitkälle sivulle tuli kolme estettä; okseri - yksi askel - okseri - yksi askel ja okseri. Teki Pepille tämä tehtävä ihan hyvää, kun piti poninkin ihan kunnolla keskittyä.
Peppi oli ihan ok. Ei mikään huippu, mutta ei kyllä huonokaan. Alkuun se yritti taas testailla, ja kielsi tuolle sarjan toiselle esteelle aika ovelasti. Paikka oli hyvä ja se oli jo lähdössä hyppyyn, mutta päättikin sitten livahtaa alta pois ja jättää kuskin hyppäämään ihan itekseen. Vaan eipähän onnistunut, mutta ei ollut tippuminen kaukana. Seuraavan kerran olin itse topakampi, niin alkoi sujua ihan hyvin.

Huomaa kyllä että nykyään ei olla enää hypätty säännöllisesti kerran vikkoon, vaan harvemmin (valmentaja lähti armeijaan, joten valmennuksia on harvoin). Me tarvittaisiin sellaista kunnon rutiinia että kehityttäisiin, mutta nyt ollaan taas jummattu vähän aikaa paikallaan. Ehkä me vielä tästä noustaan:)

Anteeksi superhuono videolaatu..

Huomenna onkin vuorossa maastoilua!:)

Hyppyjä ja villi poni

En olekkaan pitkään aikaan päässyt tänne kirjoittelemaan, kun ei ole ollut kuvia.
Viime viikolla Pepillä oli kiima ja se näkyi ratsastaessa selvästi. Sillä oli kamalasti energiaa, ei olisi muuta halunnut tehdä kuin laukata, eikä oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Nyt kun pahimmat "kiimaoireet" oli hävinnyt, päätin pitkästä aikaa hypätä.

Meillä oli melkein kolmen viikon hyppytauko, joten Peppi oli tapansa mukaan hyppäämisestä aivan innoissaan. Mieleeni palasi hyppykerrat noin puolen vuoden takaa, kun Peppi ei oikeasti meinannut pysyä lapasessa, hyvistä ponnistuspaikoista ei ollut tietoakaan ja hypyt näytti kamalalta räpellykseltä. Eilen hypätessä tuli samanlainen tunne. Tuntui kuin oltaisiin palattu sinne ensimmäisiin hyppykertoihin.  Onneksi videolta se ei näytä niin kamalalta, kuin miltä tuntui..

Tulin kummastakin suunnasta ensin pitkällä sivulla olevaa verkka ristikkoa- ja pystyä. Sen jälkeen tulin yksittäisenä muutaman kerran muurin ja sarjan, jonka jälkeen tultiin kolme kertaa lyhyt neljän esteen rata. Viimeinen rata meni aika hyvin, niin lopetettiin siihen hyvillä mielin.

Nyt Peppi saakin vähää lomaa minusta, kun lähden illalla kaverini kanssa Alanyaan lomailemaan, joten postauksiakaan ei ole vähään aikaan tiedossa:)

kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..:D