Palasin torstai-iltana takaisin tänne
 |
| Hyppäsin ensimmäistä kertaa 6 metristä mereen ja kyllä pelotti! |
Perjantaina kävin heti moikkaamassa ja ratsastamassa Pepin. Se oli niin hellyyttävä tullessaan vastaan kun kutsuin sitä tarhan portilla, en edes tajunnut miten kova ikävä kerkesi kahdessa viikossa tulla. Pepin karva oli vaihtunut enemmän talvisempaan kuntoon, ja näytti muutenkin jotenkin.. söpömmältä kuin ennen:D
Ratsastaessa se oli myös tosi hyvä. Heti alkuun se oli aika hyvin kuulolla ja avuilla, ja jotenkin tosi helppo ratsastaa. Annoin Pepin laukata vähän vapaammin ja kovempaa mitä yleensä, ja siitäkös se riemu vasta irtosi, eikä poni meinannut enää millään malttaa kuunnella minua ja tehdä töitä sen jälkeen. En jaksanut kauaa sen kanssa tapella, vaan lopetin kun tuli hyvä pätkä alle ja niin että molemmille jäi hyvä mieli.
Tänään hyppäsin Pepillä. Laitettiin yksi verkkaeste pitkälle sivulle ja toiselle pitkälle sivulle tuli kolme estettä; okseri - yksi askel - okseri - yksi askel ja okseri. Teki Pepille tämä tehtävä ihan hyvää, kun piti poninkin ihan kunnolla keskittyä.
Peppi oli ihan ok. Ei mikään huippu, mutta ei kyllä huonokaan. Alkuun se yritti taas testailla, ja kielsi tuolle sarjan toiselle esteelle aika ovelasti. Paikka oli hyvä ja se oli jo lähdössä hyppyyn, mutta päättikin sitten livahtaa alta pois ja jättää kuskin hyppäämään ihan itekseen. Vaan eipähän onnistunut, mutta ei ollut tippuminen kaukana. Seuraavan kerran olin itse topakampi, niin alkoi sujua ihan hyvin.
Huomaa kyllä että nykyään ei olla enää hypätty säännöllisesti kerran vikkoon, vaan harvemmin (valmentaja lähti armeijaan, joten valmennuksia on harvoin). Me tarvittaisiin sellaista kunnon rutiinia että kehityttäisiin, mutta nyt ollaan taas jummattu vähän aikaa paikallaan. Ehkä me vielä tästä noustaan:)
Anteeksi superhuono videolaatu..
Huomenna onkin vuorossa maastoilua!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti