Huippu poni, huippu valmentaja, huippu valmennus!

Otsikosta voi varmaan päätellä tämänhetkiset fiilikset;) Kylläpäs osaa taas arvostaa näitä hyvin menneitä valmennuksia, kun on pitkään ollut yhtä alamäkeä. Mentiin tänään vaan jumppaa ja yhtä linjaa, oli ihan hyvä niin saatiin taas varmuutta takaisin. Hyppäsin myöskin pitkästä aikaa nivelillä.
Mulle kerkesi tulla jo tämän reilu kuukauden aikana semmonen pieni "estepelko". Oikeastaan pelko ei ole oikea sana, mutta hyppääminen ei tuntunut enää niin mukavalta,  itsevarmuutenikin katosi jonnekkin hetkeksi, joten tämä onnistunut hyppykerta tuli juuri oikeaan saumaan ja voisin lähteä vaikka samantien hyppäämään uudelleen! :)

Eilen olin ratsastamassa sileällä ja valitin kun ei mikään onnistu ja poni on niin epätasainen ja oon niin surkea ratsastaja. Sattumoisin valmentajani tuli juuri silloin maneesiin ja käski rueta ratsastamaan kunnolla, jotta saisin ponin molemmilta puolilta läpi ja käyttämään itseään kunnolla koko kropallaan. Peppi ei meinannut millään antautua vaan jäkitti hirveästi vastaan, joten ensin tehtiin vähän etuosakäännöksiä ja sen jälkeen pyörittiin ja taivuteltiin ympyrällä. Lähes kahden tunnin ratsastus johti viimein tulosta, saavutuksena pyöreä, kuuliainen ja aivan upean tuntuinen poni. Onni on valmentaja omalla tallilla!

Eilinen pitkäjänteisyys todella kannatti (vaikka meinasin menettääkkin hermoni muutamaan otteeseen), koska Peppi oli aivan mahtava tänäänkin, eikä sen kanssa tarvinnut tapella hetkeäkään.
Verkkasin ensin ponin lämpimäksi pitkin ohjin ravissa, jonka jälkeen siirryin käyntiin ja ympyrällä taivuttelin vuorotellen molempiin suuntiin. Kun käynti sujui, siirryin raviin, ravissa sama homma ja sitten laukassa. Ei tarvinnut tehdä töitä pitkään kun Peppi oli hyvin pohkeiden ja ohjien välissä, pyöreänä, tarmokkaana mutta lyhyenä. Oli hieno tunne, kun sain kerrankin Pepin ihan itse sen tuntuiseksi.
Tultiin verkkaristikkoa pari kertaa ja sitten siirryttiin jo jumppasarjalle. Ensimmäinen pysty-pysty sarja oli todella lyhyt ja siihen tuli aina vähän hassuja hyppyjä, kerran Peppi hyppäsi sen innarinakin..:D
Loppuun tultiin vielä linjaa jossa toinen okseri oli vähän isompi, ne hypyt siihen tuntui aivan älyttömän hyvältä. Peppi oli niin terässä, että olisi varmaan hypännyt mitä vaan tänään. Nyt kun olen oppinut vihdoin ratsastamaan sen sileällä oikein, luulen että hypytkin rupeaa onnistumaan paremmin.

videolta napattu kuva

Sitten vähän muihin suunnitelmiin.. Pari postausta sitten kerroin että rupean käymään säännöllisesti kuntosalilla, ja sen jälkeen olenkin siellä muutaman kerran käynyt. Huomenna valmentajani tulee mukaan salille, jossa katsotaan että teen varmasti kaikki laitteet oikein ja sen jälkeen tehdään minulle kuntosuunnitelma. Valmentajani tekee ammatikseen tätä, joten todella hyvä että saan häneltä apua. Minulla on jo tietyt tavoitteet mihin haluan päästä, nyt vaan valmentajani kanssa sovelletaan se kuntosaliin, lenkkeilyyn ja ratsastukseen.

Kuvailuja

laama

Piti ottaa Pepistä pitkästä aikaa rakennekuvia, mutta maneesiin oli tullut varaus ja piti keretä ratsastaa ennen sitä, niin ei keretty kuvailla ennen ratsastusta. Äiti ratsasti tänään pepin, oli kuulema tosi hyvä. Peppi hikosi jonkun verran niin ei tullut nyt niin edustuskelpoisia kuvia, mutta itse olen näihin kuitenkin ihan tyytyväinen.
Peppi oli tänään myös tallin harjoituskisoissa, siksi tuo söpö letti :)

Suunta kohti kuntosalia!

Kylläpäs on tuntunut taas ihanalta päästä kunnolla ratsastamaan, vaikka Pepin "saikku" ei kestänytkään kun reilun viikon. Haava ei ole vielä mennyt kokonaan umpeen, ja umpeen meneminen tulee viemään vielä kauan aikaa. Karsinassa jalka saa olla ihan paljaana, mutta tarhassa ja ratsastaessa se on aina suojattu.

 Maanantaina päästiin ensimmäisen kerran kunnolla ratsastamaan ja huomasi kyllä miten loma oli tehnyt Pepillekin hyvää, se oli ihan älyttömän kiva ratsastaa. Tein laukassa pientä puomitehtävää, ja tarkoitus olisikin mennä nyt mahdollisimman paljon puomeja, että opin katsomaan paikkoja paremmin ja säätelemään laukkaa.

Keskiviikkona päästiin hyppäämään kahden viikon tauon jälkeen ja Peppi oli taas vähän liiankin innoissaan. Pidettiin koko tunnin ajan esteet ihan matalina, jotta saataisiin vähän varmuutta takaisin.
En saanut verkassa Peppiä oikein hyvin avuille, ja se kostautui sitten radalla. Poni vei minua taas ihan miten sattuu, en vain jaksanut pidellä sitä tarpeeksi kun se lähtee ryntäämään estettä kohti.
Valmentaja käväisi taas Pepin selässä näyttämässä ja selittämässä minulle ihan vaihe vaiheelta, kuinka ratsastaa se hyvin kuulolle niin, että se säilyy tarpeeksi lyhyenä mutta tarmokkaana. Eihän siinä ollutkaan sitten kyse mistään muusta kuin  vatsalihaksista, jotka on mulla jossain tuolla syvällä piilossa. Valkku otti kaksi hyppyä, eikä Peppi rynnännyt esteelle yhtään, kun keskivartalon lihakset pitivät vastaan ja jalat oli kiinni.

Menin itse vielä kokeilemaan selkään ja ero oli valtava. Pystyin säätelemään laukkaa vain ja ainoastaan pohkeilla ja vatsalihaksilla. Koska mun lihaskunto ei oo mitään huippuluokkaa, väsyin jo ihan parin kierroksen jälkeen ja radalla en taas jaksanut pidellä tarpeeksi vastaan jolloin se pääsi taas vähän viemään. Mutta sainpahan nyt tuntuman siihen, miltä se voisi tuntua. Kaikki on vaan nyt kiinni minusta, ja sain tuolta tunnilta niin paljon motivaatiota että aion rueta käymään salilla ainakin pari kertaa viikossa, sekä kaivaa autotallista pölyn peitosta stepperin ja rueta kuntoilemaan sillä. Pakko kohottaa lihaskuntoa ja kestävyyttä, ei vaan itseni takia vaan myös Pepin.

Vanulappu + pinteli + jesaria, kyllä pitäis pysyä! :D

laukanvaihto

Kuvia

utelias poni:) tässä on siis ikkuna välissä

epäonnea

Ei lähtenyt viikko käyntiin ihan parhaimmalla tavalla, kun eilen hakiessani Pepin tarhasta huomasin, että haava oli auennut uudelleen aika pahasti. Peppi on ollut nyt ravatessa epäpuhdas perjantaista tähän päivään, joten tämä viikko jatketaan vaan ihan kävelytyslinjalla ja haavanhoidolla. Toivottavasti saataisiin jalka pian kuntoon.

Yksi positiivinen asia sentään, saatiin ratkaistua Pepin satulaongelma ainakin vähäksi aikaa. Satula kun kippaa aika paljon eteenpäin vaikka siinä oli geelikin, niin kaivettiin romaani esiin ja leikattiin vanhasta patjasta siihen täytepalat, jotka korottaa satulaa edestä. Jospa tällä systeemillä mentäisiin taas vähän aikaa eteenpäin:)

maastolenkillä viime sunnuntaina

Hevosenomistajan arkea

Mikä olisikaan parempaa tekemistä perjantai-iltana kuin olla tallilla hoitamassa haavaa hevosen jalasta?
Olin eilen kaverini 18-vuotis syntymäpäivillä, kunnes sain puhelun tallin omistajalta ja kysyttiin pääsisinkö mahdollisimman pian tallille, kun Pepin oikea etujalka on auki ja siitä vuotaa reilusti verta.
Siispä kesken synttäreiden oli lähdettävä tallille, mutta onneksi jalka saatiin kuntoon eikä sitä tarvinnut tikata. Pidetään nyt betadinehaudetta siinä pari päivää ihan koko ajan. Tänään käyn Peppiä liikuttamassa, toivotaan ettei se onnu. Ei ainakaan aamulla ollut ontunut.

Tämän päivän kisat peruuntui sen herpesviruksen takia, hyvä niin. Kisoja kyllä tulee vielä :)

jalka ennen puhdistamista

verta oli takajaloissa ja mahassakin

haava puhdistuksen jälkeen

takapakkia

Kahden vähän huonommin menneen valmennuksen perusteella ei ehkä voi sanoa että ollaan menty takapakkia, mutta siltä nyt tuntuu. Viime viikolla kieltoja tuli varmaan 20, kun en yksinkertaisesti osannut ratsastaa. En nähnyt paikkoja, lähdin aina ennen ponia hyppyyn, en osannut ratsastaa teitä kunnolla ja muuta mukavaa.
Eilen verkkahypyt sujui tosi hyvin, lukuunottamatta etten nähnyt puomille paikkoja välillä yhtään. Tultiinkin sitten tuota verkkaokseria vähän isompana, varmaan isoin okseri mitä ollaan hypätty, eikä poni epäröinyt yhtään niin kuin se joskus tekee isommilla esteillä:)
Sittenpä tuli radan vuoro. Toiselle esteelle kielto x2, sitten pari kertaa stoppi neloselle. En enää jatkanut rataa loppuun, vaan pyysin mun valmentajaa käymään Pepin selässä ja kokeilemassa, onko vika nyt ponissa vai minussa, koska se ei tuntunut normaalilta. Sieltä satulan päältähän se vika sitten tyypillisesti löytyi.. Olen itse niin vino vasemmalle ja kun poni on istunnasta niin tarkka, niin se kostaa sitä kieltelemällä. Oli se oikeastikkin kuulema vähän kiinni vasemmalta, sitä en siis kuvitellut:D
Valmentajan ratsastuksen ja hyppyjen jälkeen kiipesin vielä itse selkään ja menin radan matalammalla korkeudella, joka sujuikin sitten taas ihan hyvin. Sain hyviä neuvoja sen ratsastettavuuteen, ja kun pidin vaan jalat kiinni koko ajan, ponin vähän lyhyempänä ja ajattelin että ratsastan sitä "ylämäkeen", niin jopas alkoi tuntua hyppääminen helpommalta.
Sovittiin, että keskitytään nyt vähän aikaa kunnolla ihan perusasioihin ja sileällä työskentelyyn, että saadaan mun pahimmat virheet korjattua. Tarkoitus olisi kuitenkin päästä 21.4 aluehallimestaruuksiin, saa nähdä miten käy.

Seuraavan kerran pääsen valmentajan silmän alle jo perjantaina, katsotaan vähän mun istuntaa ja harjoittelen lauantain koulukisoja varten:)

en tajua miten saan mun jalan tuolla tavalla?! ja vaan mun oikea jalka menee hypyssä noin..