.

Peppi on ollut ihan huippu. Kaksi viimeistä hyppykertaa on menny tosi hyvin, toissaviikolla rataa ja viime viikolla jumppaa. Kaksi viikkoa sitten tehtiin varmaan meidän paras rata ikinä. Tai ainakaan pitkään aikaan. Samalla viikollahan olisi ollut ne Kuvansin alue-estekisat, mutta ne jäi sitten myrskyn takia välistä. Harmitti ihan älyttömästi, mutta mielummin otettiin varman päälle eikä lähdetty ajelemaan myrskyn keskelle trailerin kanssa.  Tänä vuonna ei ole enää semmosia kisoja mihin kannataisi/pystyttäis lähtemään, katsotaan sitten taas ensi vuonna uudestaan.

Eilen kävin vaan hoitamassa ja kävelytin sen selästä käsin pelkillä päitsillä. Kokeilin huvikseni käynnissä väistöjä ja onnistui muuten hyvin, ihan kun olis ollut suitset päässä! Pitääkin alkaa treenaamaan enemmän myös ilman varusteita:)
Tänään on taas estetunti mutta tälläkertaa mennäänkin vähän eri kokoonpanolla, Pepin sijaan hyppäänkin Pipsalla:)

Ratsastuskouluajat

Kadotin yhden salasanan, ja rupesin selailemaan sähköpostiani pari vuotta taaksepäin. Vastaan rupesi tulemaan kuvia ratsastuskouluajoilta ja siellähän ne oli, kaikki Heikin (jota kaikki tallilla enoksi kutsuivat, koska oli tallin omistajan veli) ottamat kuvat vuosilta 2006-2011. Eno oli meidän "hovikuvaaja" joka oli tavallaan töissä tallilla, omisti huipun kuvauskaluston ja tuli kuvaamaan lähes jokaista ratsastustuntia ja vamennusta ja kuskaili vielä kisoihinkin.

Selasin äsken lähestulkoon jokaisen kuvan läpi mitä sähköpostista löytyi ja tallensin niitä koneelle. Tuli ihan hirveä ikävä niitä aikoja, ihmisiä, hevosia, kisareissuja ja tallilla vietettyjä öitä. Se paikka oli mulle pitkään kun toinen koti ja siksi edelleen tärkeä, vaikka en siellä enää usein vierailekkaan. Ei se tunnu enää samalta käydä siellä nyt kun silloin kun tunsi sieltä kaikki ihmiset, hevoset ja vietti siellä aikaa melkein joka päivä viiden vuoden ajan. 
Kävin siis Peikkometsän ratsastuskoululla vuodesta 1999?-2011 saakka, kunnes löysin pepin ja sille tielle jäin. En kadu tallin vaihtoa, sillä nämä kaksi viimeistä vuotta vuokraajana ja ponin omistajana on antanut minulle enemmän kuin ikinä olisin voinut edes toivoa, olen saanut toteuttaa unelmaani ja olen ikuisesti siitä kiitollinen:)
Onneksi muistot säilyy ja kuviakin on runsaasti niitä ikuistamassa.

todistetusti olen myös joskus hypännyt hevosella!:D

Kun en itse ollut leirillä, olin leiriavustajana ainakin neljänä kesänä. Leiriavustajan palkka oli päästä sunnuntaisin uittamaan hevosia, mikä oli tietysti joka viikon kohokohta. Myöhemmin kun uittamaan ei enää päästy asutuksen vuoksi, järjestettiin leiriavustajille ilmainen ratsastustunti.

Hoitohevoseni sh-r. Veikko-Peikko, jolla on suomenhevosten estemestaruuden voitto v.1996 ja lukuisia sijoituksia samasta kisasta.

Päkän kanssa jaksettiin treenata ahkerasti useamman vuoden ajan. Päkällä kävin ensimmäiset ulkopuoliset estekisat, josta napattiin myös ensimmäinen ruusuke.

 

Yksi "saavutus" oli päästä joulukulkueeseen, koska silloin puhuttiin että joulukulkueeseen pääsee vain "isot tallitytöt". Taisin osallistua joulukulkueeseen kaksi kertaa ja molemmat kerrat menin Päkällä.

Jos olisi enemmän rahaa, tämänkin ponin olisin ostanut itselleni jo aikoja sitten.. En ole ihan satavarma, mutta Pepillä taitaa olla tällähetkellä käytössä sama huopa mikä tässä kuvassa näkyy, mikä on tullut mulle monen ihmisen kautta:D!

Akissa oli jotenkin tosi paljon samaa mitä Pepissä. Se teki mitä vaan mitä ratsastaja osasi pyytää, huippu poni.

Erittäin rakas hoitohevoseni Velho, jota kerkesin hoitaa viisi vuotta. Lopetettiin kunnioitetavassa 29 vuoden iässä.

Maaliskuussa järjestettiin joka vuosi talvirieha. Oli suuri kunnia päästä mukaan esityksiin, koska silloin täytyi osata jo hallita hevonen vaikka se vähän kuumuisikin yleisöstä ja musiikista. Yleensä talviriehat olikin varsin riehakkaita:D

Rippikuvatkin otti Heikki Tirkkonen. Kuvassa hevonen Mister Mystery, varmasti monellekin tuttu wilman blogista.

Viimeisin ratsastustunti peikkiksessä 2011..

Muutaman viikon kuulumiset

Nyt ei ole ollut oikein motivaatiota kirjoittaa tänne, vaikka materiaalia onkin ollut. Lisäksi koulussa on ollut aika raskasta ja maanantaina mulla alko viimeisen vuoden ensimmäinen työssäoppiminen, mikä kestää kuusi viikkoa. Työpäivien jälkeen on usein niin väsynyt, ettei blogin päivittäminen käy mielessäkään. Lisäksi täytyy tietysti myös käydä tallilla ja nähdä kavereita.

Tallille tuli viime viikolla uusi poni, jota olen nyt kerennyt jo viitisen kertaa liikutella. Sunnuntaina hyppäsin sillä pari kertaa ihan yksittäistä ja torstaina pientä rataa, ja voi että miten mahtava voi poni olla! Tästä ehkä joskus myöhemmin lisää..:)

Tässä välissä on kerennyt olla jo kolme estevalmennusta. Kolme viikkoa sitten mentiin ensimmäistä kertaa rataa kesän jälkeen, seuraavalla kerralla jumppaa ja viimeksi taas rataa. Kyllä on syksyn treeni tuottanut tulosta, radallakin hypyt on jo paljon parempia ja terävämpiä. Ollaan keskitytty myös aina alkutunnista sileän työskentelyyn, tehty avoja, väistöjä, laukanvaihtoja ym ja niitä olenkin yleensä sitten yksin ratsastellessani myös treenannut. Vihdoin alkaa palaset loksahdella kohdalleen ja hyvillä mielin lähdetään ensi viikolla kisoihin!:)