Tänään käytiin Pepin kanssa maastossa kävelemässä ilman satulaa ihanassa säässä. Poni oli oikein nätisti vaikka muita ei ollut mukana, paitsi yksi pressu oli Pepin mielestä järkyttävän pelottava, ties se vaikka olisi voinut hyökätä kimppuun..
Tutustuin tänään myös ensimmäistä kertaa selästä käsin 5-vuotiaaseen puoliveriseen Lupuun.
Lupu oli täysin vastakohta Pepin kanssa, vaikka samaa näköä onkin;) Alku oli kirjaimellisesti tahmea, kesti vähän aikaa ennen kuin tajusin edes vähän miten heppa toimii ja Lupu oli melko laiska.
Tulin ensin ravissa kahta puomia, joista Lupu jo vähän innostui ja alkoi jo paremmin kantaa itseään. Nostin aina puomien jälkeen laukan, laukkasin puoli kierrosta ja tulin uudestaan puomeille. Sen jälkeen koitin laukannostoja käynnistä, jotka onnistui ihan ok.
Loppuun tulin vielä erilaisia tehtäviä. Pitkältä sivulta täyskaarto - pohkeenväistöä uralle - avotaivutusta - laukannosto ja voltti laukassa. Alku meni vähän miten meni, mutta loppuun saatiin jo ihan hyviä pätkiä. Sen jälkeen tein vielä ravi- ja laukkalisäyksiä (jos niitä sellaiseksi edes voi kutsua...). Oikeaan kierrokseen onnistui tuplasti paremmin kuin vasempaan, vasemmassa kierroksesa en saanut Lupua melkein yhtään eteen.
Kaikenkaikkiaan ihan tutustumisen arvoinen ja hieno hevonen. Saatan ruveta Lupulla nyt enemmänkin menemään, ja saas nähdä näkeekö meitä jossain vaiheessa kisakentilläkin.. sen näkee sitten:)
Kokeilin, kestääkö Peppi olla korvat ja silmät peitettyinä. Kunhan itse pysyin tarpeeksi lähellä, niin ponikin pysyi aivan rauhallisena.
Ei millään huvittanut tiistaina ratsastaa "kunnolla", niin päätin mennä ihan rennosti ilman satulaa. Kokeilin miten Peppi reagoisi kaiken maailman temppuihin (mm. maailmanympärysmatka, makaaminen lautasten päällä jne), ja olin varautunut siihen että se ei niitä kestä koska on niin herkkis, mutta hyvin onnistui.
Peppi on tullut paljon rauhallisemmaksi, eikä oikeastaan säiky enää mitään. Kerran laukkasin pitkää sivua ilman käsiä, niin aivan vierestä kuului kova laukaus, johon Peppi ei reagoinut millään tavalla, ei edes säpsähtänyt.
Lopussa menin pelkillä päitsillä joka myöskin onnistui hyvin:)
Taas yhtä kisareissua kokeneempana. Eilen mentiin Pepin kanssa Sorsasalossa se 80cm, ja ne jotka kerkesi aikaisempaa postausta vilkaisemaan niin tietääkin jo että kisat meni hyvin;)
Oltiin paikalla aika sopivaan aikaan, kerettiin käydä ilmoittautumassa, etsimässä vessaa (johon kuluikin melkein puol tuntia..), katsoa rataa ja laitella hepat kuntoon ihan rauhassa.
Kerkesin ratsastaa Pepin sileällä nopeasti läpi kaikissa askellajeissa ennen rataantutustumista. Valmentajani tuli kisoihin mukaan, käveltiin rata yhdessä ja mietittiin montako askelta otan mihinkin väliin ja vähän uusinnan teitä jne.
Rataantutustumisen jälkeen siirryin esteverkkakentälle. Tein ensin laukka-käynti siirtymisiä ja sen jälkeen tulin verkkaesteitä. Peppi tuntui aika etupainoiselta ja vahvalta, mutta saatiin kuitenkin ihan hyviä hyppyjä alle.
Yllä olevat kuvat c.Wilma
Kohta tulikin jo oma lähtövuoroni. Kiersin ensin kentän laukassa ympäri, että Peppi näki kaikki kentän laidalla olevat "pelokkeet".
En tiedä mitä ensimmäisessä hypyssä tapahtui, mutta se oli aika mielenkiintoinen. Kakkonen ja kolmonen ok, mutta nelonen.. mitä tapahtui? Lähdin tyrkkäämään Peppiä esteelle ja lähdin itse hyppyyn liian aikaisin, kun poni päättikin ottaa vielä yhden askeleen ja kiivetä esteestä yli. Puomi ei kuitenkaan tippunut, vaikka olin ihan varma että nyt se tulee alas. Peppi ei ole ikinä ennen ollut hypyissä noin varovainen, ja radalla se varoi varsinkin takajalkojaan paljon enemmän kuin yleensä.
Loppurata sujuikin aika kivasti ja uusinnassa päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa vähän pienempiä teitä ja laukkaspurtteja.
Olisin voinut tehdä uusinnassa vielä yhden tiukemman tien viimeiselle esteelle, mutta en uskaltanut ottaa vielä niin "isoa" riskiä. Aikamme riitti kuitenkin kolmannelle sijalle:) Niin hieno poni<3
(Uusinta alkaa tuon "saksaesteen", eli kasiesteen jälkeen)
ps. jos meri ja wilma luette tätä, niin kiitos hyvistä äänitehosteista videolla:DD Halusin säästää muiden korvia ja laitoin musiikin päälle..
Yllä olevat kuvat c. Emilia J
Yllä olevat kuvat c. Wilma
Tässä kuussa kiersimme yhteensä kolmet kisat, joista kaikista saimme ruusukkeen mukaan. Eipä olisi vielä vuosi sitten uskonut millainen tykki tuosta meidän ponista oikein tulee.. On se vaan hienoin 6-vuotias<3
Kohta olisi jo tarkoitus siirtyä hyppäämään aluetasolle 80 ja 90 ratoja, katsotaan miten siellä pärjätään:)
Hyppäsin ponilla maanantaina 'pitkästä aikaa'. Rakenneltiin maneesiin muutama erikoiseste ja yksi normaali ristikko. Peppi oli ihan hyvä, mutta ei aivan parhaimmillaan.
Tultiin esteitä vaikka mitenkä päin ja tehtiin erilaisia lyhyitä ratoja ja kääntymisharjoituksia. Lopuksi tulin vielä pari kertaa ysittäistä metrin pystyä.
Peppi on niin yllätyksiä täynnä. Tänään tultiin koulukisoista kotiin ruusukkeen kera, mitä en olisi todellakaan vielä eilen kotona ratsastaessani uskonut.
Kisapaikalle Sorsasaloon saavuttiin yhdeksän maissa ja kymmeneltä alkoi kisat. Laiteltiin pikkuhiljaa ponia kuntoon ja puolen maissa lähdettiin jo verkkaamaan, kun starttasin kolmantena.
Peppi on kotona protestoinut kannuksia aikalailla, mm. laukassa ei suostunut liikkumaan ja kun yritti käskeä eteenpäin, niin takapää lensi. Muutenkin rataharjoitukset kotona on mennyt ihan päin jotain, joten kovin kummasta suoritusta ei ollut odotettavissa.
Aikani verkattuani totesin, että nyt minulla on ihan oikea Peppi alla, eikä se Peppi, joka ei suostu liikkumaan. Poni oli siis ihan sairaan hyvä ratsastaa! Tasainen, omalla moottorilla liikkuva ja kuuliainen.
Oma lähtövuoroni tulikin nopeasti ja eikun radalle.
Tuomaripääty oli Pepin mielestä ensin vähän pelottava, mutta kun mentiin pääty parin kerran ohi niin ei ollut enää mitään ongelmaa.
Kun tultiin pituushalkaisijaa pitkin alkutervehdykseen, se oli hieman jännittynyt eikä ollut aivan suora. Seuraavaksi alkutervehdys; ja Peppi pysyi paikoillaan! Se oli jo saavutus.
Rata sujui aivan mahtavasti, kunnes tapahtui pieni kömmähdys.. Laukkasin lyhyttä sivua, kunnes kohta huomasin olevani aitojen väärällä puolella. Hups.
En ollut varma saisinko enää jatkaa, mutta jatkoinpa silti kun merkkiä ei kuulunut. Ja onneksi jatkoin; loppurata sujui taas hyvin eikä minua hylätty, koska kyseessä oli seurakisat:)
Ei harmittanut yhtään tuo pikku moka, koska muu rata sujui sata kertaa paremmin kuin olisin ikinä arvannut. Arvelin että saisin prosenteiksi vähän yli 50%, koska tuo aidan hyppääminen kesken radan rokottaisi pisteistä aika paljon. Sain kuitenkin 59,239%! Olin niiin onnellinen kuullessani tuloksen, ja olen vieläkin.
Paparissa oli numerota 5-7.5. Aika paljon oli kommenttia että menee kättä vasten ja välillä kahdella uralla. Laukkaohjelmasta saatiin seiskoja ja yksi 7½, ja siellä kommentteja oli hyvä muoto, tahdikas, menee hyvin ylämäkeen. Ajatella, että se mikä kotona meni huonoiten, osoittautuikin radalla parhaimmaksi osuudeksi! Lisäksi meitä kuvattiin erittäin kauniiiksi pariksi:)
Puolessa välissä luokkaa tajuttiin että olen kolmossijalla. Ajattelin etten voi sijoittua, kun oli vielä niin paljon ratsukoita jäljellä ja vain viisi sijoittuu. Riisuttiin poni ja minäkin vaihdoin vaatteet.
Tulokseni riitti kuitenkin neljännelle sijalle! Pepin elämänsä kolmannet kisat, ja nämä oli ensimmäiset koulukisat. Palkintojenjaossa tuomari kehui Peppiä erittäin hienoksi poniksi.
Kolmista kisoista jo kaksi ruusuketta saavutettu, siitä tulee vielä aikamoinen ruusukehai:) <3
Olen niin ylpeä meistä!
