Supersuperhieno poni!

Että voikin yksi pieni poni tuottaa näin paljon hyvää mieltä:) Nyt voi olla hyvällä mielillä ainakin viikon! Tästä hyvästä mielestä ja ponin ylistämisestä voitte siis päätellä, että estevalmennus meni tänään erittäin kivasti.
Tänään juteltiin valmentajan kanssa siitä, miten paljon Peppi on kehittynyt. Se oppii virheistään, eikä yleensä enää toista niitä. Se on paljon rehellisempi. Ollaan päästy kisaamaan 60cm:istä 80cm:iin. Pystyn säätämään laukkaa, mitä en alkuvuonna pystynyt tekemään. Peppi hyppää siitä mistä käsken, eikä sooloile enää omiaan. Se on oppinut luottamaan minuun ja minä siihen. Aivan huippu fiilis, kun tietää että on saanut jotain aikaan :)

Tultiin ensin lävistäjällä pystyä molemmista suunnista. Ei saatu kuin muutama hyvä hyppy apupuomin kanssa, joku siinä vain tekee että Peppi keskittyy liikaa  siihen puomiin ja hyppy menee sen jälkeen ihan plörinäksi. Kun otettiin apupuomi pois, hypyt sujui paljon paremmin ja Peppi oli kivasti kuulolla. Toisesta suunnasta tultiin pystyä vähän isompana (ai vähän? en oo hypänny yli metriä varmaan kolmeen vuoteen, joten vähän jänskätti!) , taisi olla korkeimmillaan 110cm. Peppi kolautteli monta kertaa, mutta tultiin samasta korkeudesta niin kauan että saatiin ihan puhdas hyppy.

Sen jälkeen tultiin kahden okserin sarjaa, jossa oli tosi ahdas väli, 5 metriä. Meille sopiva sarjaväli on suunnilleen 6-7 metriä, mutta nyt tarkoitus olikin vaan jumpata hevosia. Tehtävänä oli tulla sarja, pysäyttää päähän, kääntää ja tulla sama takaisin päin. Ensimmäiset kerrat sujui hyvin, mutta sitten kun esteitä nostettiin siihen metrin pintaan niin välillä puomit vähän kolisi ja kerran tai kaksi taisi tiputtaa. Ihan super hyvin meni silti, eikä Peppi epäröinut yhtään isommilla esteillä! Ainut epäröijä välillä oli siellä satulan päällä.

Loppuun tultiin vielä okseri-okserilinja 25 metrin välillä. Tarkoituksena oli tulla ensin seitsemällä askeleella, sitten kahdeksalla ja kuudella. Seitsemän ja kuusi askelta onnistui moitteettomasti mutta kahdeksan askelta ei meinannut millään mahtua, kun ponilla oli niin hirveästi virtaa eikä antanut kiinni. Kerran saatiin just ja just se kahdeksan askelta, niin lopetettiin hyvillä mielillä siihen.

Ainiin, ne Pepin patit kaulasta on lähtenyt jo aika hyvin ja se antaa jo koskea niihin.Vielä on sellasia pieniä patteja, mutta selvästi parempi jo:)
+ Sain Pepin toiselta omistajalta lahjaksi aivan ihanan pikeurin pipon, pitää esitellä se joku kerta;)


katsokaa video HD:na, niin siitä saattaisi saada jotain selväkin..

kuvaaja tais olla vähän myöhässä:D mutta katsokaa, miten Pepin etujalka antaa periksi:s