Sunnuntaina päätin mennä Pepillä pitkästä aikaa ilman satulaa. Kenttä oli hyvässä kunnossa, mutta tuuli ihan älyttömästi, niin ajattelin mennä maneesissa.
Kävelin aika pitkään ja tein väistöjä uralta pois ja takaisin uralle. Väistöt onnistuivat hyvin, tosin vasempaan oli ehkä normaalia enemmän hankaluuksia. Tein pari väistöä myös ravissa, jonka jälkeen jatkoin ravi-käynti siirtymisillä, jotka ovatkin jääneet vähän unholaan joksikin aikaa.. Ravista käyntiin siirtyminen tuotti hankaluuksia muutaman kierroksen ajan, mutta ei auttanut muu kuin purra hampaita yhteen.Siirtymisissä poni nosti pään kattoon, ja kun pyysin raville, ravi oli sellaista kipitysvermoravia. Se on myös nyt oppinut heittelemään välillä kieltään ulos, joka vaikutti myös huonolla tavalla tuntumaan..Vähitellen poni alkoi rentoutumaan, ja saatiin pikkuhiljaa koko ajan parempia siirtymisiä niin, että poni pysyi peräänannossa ja kuunteli pidätteet hyvin läpi.
Kun siirtymiset onnistuivat hyvin, nostin laukan ja laukkasin ympyröillä ja suoralla uralla tempoa vaihdellen. Kokeilin myös laukanvaihtoja pelkällä painopisteen muuttamisella, ja onnistui paremmin kuin odotin.
Loppukäynnit kävin kävelemässä koivukujalla ja kentällä, johon oli rakennettu vesieste. Esteen alla oli pressu, josta käytiin Pepin kanssa kävelemässä läpi, eikä poni sanonut mitään. Rohkeasti tallusteli rapisevan pressun päältä heti ensimmäisellä yrittämällä. Tosin sen jälkeen ongelmia tuottivat satunnaiset vesilätäköt, joiden yli koitin ponia saada. Pari kertaa se uskalsi kävellä niiden läpi, mutta joka kerran yritti reunia pitkin kiertää. Onhan se niin helpompaa, ei tarvitse jalkoja kastella:)
Maanantaina äiti oli käynyt ostamassa Pepille uudet suitset, jossa on hannoverilainen turpis. Ei enää pysty heittelemään kieltä pihalle. Eilen äiti myös testasi sitä, ja toimi kuulema hyvin:) Peppi näyttikin todella hyvältä ja pehmeältä ratsastaa, mitä se myös olikin.
Itse sain eilen kokeilla uutta tuttavuutta, suomenhevosruunaa Ketkua. Olihan se hieman erilainen ratsastettava kuin Peppi, johon on tottunut. Aluksi se oli pelkkää tuntuman hakemista ja kokeilua, että mitenkäs tämä toimii. Pikkuhiljaa alkoi yhteinen sävel löytymään, ja pätkittäin oli erittäin kivan tuntunen. Työskentelin paljon ympyrällä, jossa taivuttelin sitä molempiin suuntiin. Varsinkin laukka oli positiivinen yllätys, jossa sitä oli ehkä jopa mukavampi ratsastaa kuin ravissa tai käynnissä. En ratsastanut kovin kauaa tai rankasti, mutta Ketku oli silti vähän hikinen. Oli se näköjään joutunut kuitenkin sitten vähän töitä tekemään. Ihan mukava tapaus oli:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti